Hummapuisto

怪談

Kaidanit ovat japanilaisia kauhutarinoita. Kreikkalais-irlantilainen Lafcadio Hearn esittelee teoksessaan Kwaidan 17 aavemaista tarinaa. Valitsin Hearnin tarinoista kuvaustehtävän taustatarinaksi kertomuksen A Dead Secret. Tarinan kokonaisuudessaan pääset lukemaan täältä. 

Tarinassa nainen nimeltään O-Sono ilmestyy haudan takaa kummittelemaan, ja yrittää päästä käsiksi rakkauskirjeeseen joka hänelle lähetettiin opiskeluvuosina. O-Sono haluaa kirjeen poltettavan, jotta kukaan ei saa kirjeen sisältöä selville.

En tulkinnut tarinaa kuvissa täysin kirjaimellisesti. O-Sonon kirje on tarinassa lipastossa, mutta kirjeen tavoittelu käy ilmi myös ilmassa leijuvasta kirjeestä.

 

Afrodite

Bokeh

Näiden kuvien ottaminen oli työn ja tuskan takana. Googletin, säädin asetuksia, googletin lisää ja taas säädin asetuksia. Lopulta hermostuin, kiroilin, laitoin kameran automaattiasetuksille ja uskomatonta kyllä, homma alkoi rullata. Ongelmaksi muodostui se, että kun kuvio taustalla oli tarkka, muu kohde oli joko muussia, pimeä, tai muuten vaan pilalla. Lopullinen tuloskin on rakeisuudeltaan pihasoran luokkaa, mutta unohtakaamme se ja keskittykäämme spektaakkelimaisiin valoilmiöihin.

Juttuja naamassa.

Minä ja metsä

Tunteeni metsää kohtaan ovat voimakkaita. Negatiivisesti. Viihdyn asfaltilla ja muovimatolla, en juurakossa ja sammaleessa.

Jos metsään on kuitenkin pakko mennä, pala sivistystä on oltava mukana.

Varhaisimmat negatiiviset metsämuistoni liittyvät maakellariimme metsänreunassa, josta piti hakea perunoita, hyi!

Metsästä löytyy muitakin inhottavia asioita.

Onneksi kuitenkin aina pääsee pois.